Koti
Nuotteja

Blogi
Mekkala

 

Avaruusprojekti alkoi robottiturskasta
3.1.2014 Toni Isokivi



Atarilla pelattu James Pond -robottiturskan tunnusmusiikki pamahti soimaan 14” Saloran matkatelevision monokaiuttimesta kauniina kevätpäivänä 90-luvun alkupuolella. Atari ST:n kammottavan huono äänipiiri toisti melodian kutakuinkin siedettävästi. Vasta hieman myöhemmin tajusin mistä kyseinen sävelmä oli peräisin. Turskapelin musiikin säveltänyt Richard Joseph oli surutta parodioinut Basil Poledourisin säveltämää Robocop-teemaa (1987).

Peli oli hauska, mutta unohtui pian. Robocopin musiikki sen sijaan jäi pysyvästi mieleen. Nyt vuonna 2014 valmistaudumme soittamaan samaa teemaa livenä ensimmäistä kertaa Quinsonituksen ja pianisti Saana Iljinin voimin.

Robocopin lisäksi mukana on useita omia henkilökohtaisia suosikkejani, kuten Terminatorin teema. Elokuvan musiikin säveltäneen Brad Fiedelin kerrotaan tehneen alkuperäisen teeman syntetisaattorilla kyborgileffan pienen budjetin vuoksi. Muutamat internet-lähteet kertovat kuitenkin Fiedelin vaatineen koneiden käyttöä oikean orkesterin sijaan - ja tämä olisi myös syynä siihen ettei Fiedel säveltänyt musiikkia Terminator 3:een.

Tammikuun Deep Space Overturessa Schwarzeneggerin tähdittämän klassikkoelokuvan teema soi tietenkin oikeilla vaski- ja lyömäsoittimilla sekä Sigyn-salin komealla Steinway-flyygelillä. Brad Fiedelin mielipidettä ei ole kysytty, mutta konserttilupa-asiat Teoston kanssa on hoidettu. Amerikkalaissäveltäjän tilille kilahtanee siis jokunen sentti tekijänoikeuskorvauksia vielä ennen maailmanloppua.

Yksi konsertin kulttiteoksista on vuonna 1927 valmistuneen Metropolis-elokuvan musiikki, joista konserttiin on valikoitunut infernaalisesti jyräävä “Moloch Machine”. Jopa Nasan kerrotaan tunnustaneen Friz Langin ohjaaman suurtuotannon merkityksen parhaiden tieteiselokuvien listallaan. Tämän laajalti uutisoidun listan todenperäisyys on kuitenkin sittemmin kyseenalaistettu, ja se lienee jälleen yksi esimerkki internetin lukuisista uutishuijauksista, joiden lähteitä toimittajat eivät ole tarkastaneet.

Oli tieteiselokuvien ranking-lista sitten Nasan käsialaa tai ei - voin vakuuttaa ettei Armageddonin tai katastrofielokuva 2012:n soundtrackeista kuulla konsertissa tahtiakaan.

Quinsonituksen muusikoiden omien suosikkisävellysten lisäksi parhaita scifi-biisejä on keräilty alkusyksystä myös Turun Science Fiction -seuran ja Tutkan Facebook-sivuilla. Keskusteluun osallistuneet saivat ilmaiset lippupaketit konserttiin kiitoksena mainioista ehdotuksista. Yhteisön tuki on meille muutenkin erittäin tärkeää, sillä trailerista huolimatta mainosbudjettimme jää hieman Hollywoodin keskiarvoa pienemmäksi.

Tammikuun 22. päivä on siis tarjolla paljon hyvää musiikkia genren klassikkoelokuvista. Parhaat tieteiselokuvien ja -televisiosarjojen sävelkulut kun tulevat edelleenkin Maa-planeetalta. Deep Space Overturen jatkokonsertissa voimme esittää teoksia myös aurinkokuntamme ulkopuolelta, jos niitä on siihen mennessä ehtinyt kertymään.

Tervetuloa konserttin.

>> Deep Space Overture

Ps. Mekkalan sivut uudistuvat alkuvuoden aikana.

 

 

 

Miksi tilaisin kulttuuripalveluita yritykseltä?
29.8.2013 Toni Isokivi


Pari viikkoa sitten lähetin Mekkalan puolesta Turun seudun lähikuntien kulttuuritoimiin suorakirjeen. Koska kyseessä oli vain yksittäisille henkilöille lähetetty sähköposti, olen melko varma että kirje PDF-liitetiedostoineen päätyy nopeasti bittiavaruuksien valtavaan roskakoriin.

Sähköpostin ongelma on se, että postia saattaa tulla paljonkin ja vähemmän tärkeät viestit jäävät huomiotta. Tai tarvetta suorakirjeen tarjoamille palveluille ei ole, ja myöhemmin koko asia unohtuu vaikka tarvettakin olisi. Odotukset eivät siis tosiasiassa ole kovinkaan korkealla tehokkuuden suhteen.

Mutta mitä suorakirjeellä sitten pyrittiin tarjoamaan?

Kantava idea on se, että lähikunnissa ei ole Turun tapaan massiivisia kulttuurilaitoksia kaupunginorkesterineen tai teattereineen. Lisäksi Turussa toimivat myös Taideakatemia, konservatorio, Turun seudun musiikkiopisto ja Laivaston soittokunta sekä useita kuoroja - eikä unohtaa sovi tietenkään vierailevia esiintyjiä. Tarjontaa siis on paljon, joten Turkuun virtaakin paljon yleisöä myös lähikunnista - isompiin tapahtumiin kauempaakin.

Taideosuuskunta Mekkala on osaltaan rikastuttamassa seudun kulttuurielämää omin konsertein sekä osallistumalla myös muiden järjestämiin tapahtumiin. Pienempien kuntien kulttuuritarjonta ei kuitenkaan ole niin runsasta - eikä sen tarvitsekaan olla.

Oma osuuskuntamme haluaa olla työkaluna, ja tarjota musiikkipitoisia kulttuurielämyksiä silloin kuin niitä tarvitaan - ostopalveluna.

Klassinen kirkkokonsertti? Onnistuu. Händelin tunnetuimpia sävellyksiä ja pikainen, hauska historiankatsaus säveltäjän elämään? Onnistuu. Bossa Novaa kesäillassa? Hieman aikaa sovittamiseen, jonka jälkeen hoituu kyllä. Halloween-paketti onkin jo valmiina viimevuotisen Scary Music -konsertin vuoksi.

Miten Mekkalan toiminta sitten eroaa perinteisestä ohjelmatoimistosta? Suurin ero on se, että osuuskuntamme jäsenet tekevät työnsä itse, ilman välikäsiä. Tiedämme mitä muusikon työ vaatii, olemme jatkuvasti kosketuksissa yleisöön ja tilaajiin ja seuraamme alan kehitystä.

Ja mikä tärkeintä - pistämme itsemme ja oman tuotteemme likoon, emme ketään muuta. Norsunluutornia ei ole.

Siitä syystä voisimme väittää, että huolimatta yritysmuotoisesta toiminnastaan Mekkalan tyylinen osuuskuntamalli on ehkäpä sitä aidointa kulttuuritoimintaa. Raskaat hallintorakenteet, managerit ja välistävetäjät puuttuvat. Asiakaspalvelustakin tulee henkilökohtaisempaa.

On vain musiikki ja sen esittäjä.

 


 




Konserttipaikkoja kaikkialla
25.5.2013 Toni Isokivi

Lähetin pari viikkoa sitten lähiseudun vapaa-aikavirastoon sähköpostitse ehdotuksen. Asian punaisena lankana oli Yhdistyneiden kansakuntien lanseeraama Maailman vesipäivä, jota vietetään maaliskuun 22. päivänä. Jokainen ymmärtää veden merkityksen, ja siksi olisikin vallan hienoa jos Suomessakin vietettäisiin vesipäivää iloisten tapahtumien merkeissä.

Niinpä ehdotin virastoon, että uimahallista tulisikin samalla myös konserttipaikka. Voisimme Quinsonituksella soittaa esimerkiksi Händelin Vesimusiikkia -sarjaa uimahyppytornista, Disney Pienen merenneidon säveliä lastenaltaan reunalla, ja tietenkin asiaan kuuluisi myös legendaarinen tuubasauna. Ihmiset voisivat nauttia musiikista joko altaassa tai sen reunoilla, ja tuokiot olisivat lyhyitä, noin 20-30 minuutin mittaisia sessioita esimerkiksi kolmesti päivän aikana.

Ja vastaus on?

No, vastaus tähän ehdotukseen kiinnostaa varmasti blogin lukijoita - niin minuakin. Kaupunkien kulttuurikoneistojen pyörittäminen lienee kuitenkin niin kiireistä puuhaa, että tämänkaltaiset yksittäiset ideat jäävät hiekanmurusina rattaisiin pyörimään. Ei siis liene mitenkään yllättävää, että vastausta ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.

Jäämme siis ideamme kanssa toistaiseksi miettimään toista lähestymistapaa, ja löytyyhän lähialueelta muitakin paikkoja jossa saman tapahtuman voi toteuttaa - kaupalliset toimijat mukaanlukien.

Isossa mittakaavassa tämä oli kuitenkin vain yksi esimerkki siitä, miten kulttuurityötä voisi ympäri vuoden tehdä muuallakin kuin perinteisissä konserttisaleissa. Normaalista poikkeavat ensiintymispaikat ovat yleisiä lähinnä vain kesän festivaaleilla, mutta silloinkin paikalle rakennetaan yleensä teltta tai muu vastaava rakennelma väliaikaiseksi tapahtuma-areenaksi.

Luodaan uusi konsepti - pop up -konsertti

Ehkäpä voisimmekin Mekkalalla toteuttaa omaa strategiaamme vaikkapa ravintola- ja vähittäiskauppa-alalta lainattavalla pop up -konseptilla. Pop up -ravintoloiden ideahan on se, että väliaikainen kulinarismikeskus perustetaan vaikkapa kadun varteen, puistoon tai takapihalle.

Niinpä mekin voisimme sijoittaa sata euroa kymmeneen taittotuoliin, ja tehdä puistoon pop up -konserttipaikan. Perinteisestä katusoitosta konsepti voisi eroa esimerkiksi nimellisen pääsymaksun (jolla saa istumapaikan) ja huolella valmistellun musiikillisen ohjelman muodossa. Tämänkaltainen kulttuuritoiminta olisi samanaikaisesti sekä organisoitua että vapaata ja piristävää.

Mutta entäpä luvat?

Valitettavasti kauniin päivän kunniaksi järjestettävä, yllättävä pop up -konsertti ei kuitenkaan ole välttämättä sallittu, sillä esimerkiksi Turussa tapahtumaa varten olisi ensin haettava lupaa kaupungin kiinteistöliikelaitokselta. Toistaiseksi on selvittämättä se, riittääkö pelkkä ilmoitus vai pitääkö ensin odottaa luvan käsittelyä ja mahdollista myönteistä päätöstä. Poliisille ilmoitusta ei sen sijaan ehkä tarvitsisi pienimuotoisuutensa vuoksi tehdä, mutta Teostolta olisi kuitenkin periaatteessa ensin haettava konserttilupa sekä maksettava joitakin kymmeniä euroja tekijänoikeusmaksuja. Spontaania tekemistä lupaviidakko toki rajoittaa, mutta säädösten kanssa on tultava toimeen.

Olisiko mielestänne pop up -konserteille kysyntää? Ulkomailla vastaavanlaiset katukeittiöt ja -kaupat ovat ainakin olleet suosittuja, ja sama ilmiö on tullut hiljalleen myös Suomeenkin erinomaisen vastaanoton kera. Olisiko syytä laittaa luvat kuntoon, ja tuoda pop up -konsertti vaikkapa Turun Kupittaanpuistoon tai Vanhalle Suurtorille? Entäpä tuubasauna? Mikäli näin on, naputelkaapa kommenttinne alareunaan!





The Super Sound of Video Games keräsi salit täyteen
18.5.2013 Toni Isokivi

Kuva SSOVG-harjoituksista

Yle Suomen ensimmäiset “viralliset” pelimusiikin konsertit on nyt soitettu tältä erää. Kaksi loppuunmyytyä konserttia Raision Martinsalissa osoittavat sen, että live-versioita pelimusiikin klassikoista oli todellakin odotettu. Konserttiin saavuttiin lähiseudun lisäksi myös pidemmänkin matkan päästä, esimerkiksi Tampere, Helsinki ja jopa Jyväskylä olivat yleisössä edustettuna.

Vielä muutamia kuukausia sitten Quinsonituksen muusikoilla ei ollut tietoakaan siitä miltä bittisävelmät tulisivat ihan oikeasti kuulostamaan. Commodore 64:n legendaarisesta SID-äänipiiristä loihditut äänet ovat varsin kaukana vaskisoittimista, ja vaikka pianolla ja lyömäsoittimilla saatiinkin erilaisia sävyjä sointia täydentämään, oli silti tietynlainen riski lähteä tekemään konserttia josta olisi hankalaa saada “oikean” kuuloista.

Toisaalta - luotimme kuitenkin koko ajan omaan osaamiseemme, ja periaatteenamme on muutenkin aina ollut rikkoa turhia raja-aitoja ja vanhanaikaisia ajattelumalleja joita kulttuuripiireissä valitettavasti usein on. Ja mikä tärkeintä - erilaisten äänimaailmojen takana on kuitenkin aina se musiikki, nuotit, soinnut ja sävelkulut jotka loppujen lopuksi määrittävät millainen kokonaisuus kuulijan korvaan muodostuu.

Vaikka joidenkin kappaleiden taustalla esitettiinkin autenttista pelikuvaa taustalla, ovat lähes kaikki sävelmistä täysin ajattomia klassikoita, jotka toimivat myös itsenäisinä musiikkikappaleina. Esimerkiksi Elder Scrolls Morrowindin teema peittoaa mielestäni kevyesti vaikkapa Howard Shoren oscareita voittaneet Lord of the Rings -elokuvamusiikkisävelmät. The Secret of Monkey Islandin musiikit kuvaavat pelin tunnelmaa uskomattoman hienosti, ja The Witcher 2:n sävellykset kelpaisivat mihin tahansa klassisen musiikin konserttiin.

Ja kuten Facebookiinkin tuli tunnelmia kirjoitettua, pelimusiikin konserteissa tuli sellainen olo, että sekä lavalla että yleisössä oltiin ikään kuin “samalla, yhteisellä asialla”. Projekti oli tärkeä niin sen tekijöille kuin kuulijoillekin, eikä klassisen musiikin piireissä valitettavan usein vallitsevaa kuilua yleisön ja esiintyjien välillä päässyt syntymään. Samaa kuilua poistettiin myös sosiaalisen median avulla, on ollut erittäin palkitsevaa kuulla kommentteja, vastailla kysymyksiin ja osallistua keskusteluun sekä konsertteja ennen että niiden jälkeen!

Niinpä päätimme että The Super Sound of Video Games saa jatko-osan. Vol. 2 esitettäneen ensi vuonna, tai viimeistään keväällä 2015 - ja tällä kertaa asiasta kiinnostuneet pääsevät suunnittelemaan ohjelmaa yhdessä Quinsonituksen kanssa. Tulevaa konserttia varten avataan hyvissä ajoin keskusteluketju, johon jokainen pääsee ehdottamaan suosikkikappaleitaan, sekä miettimään lopullista ohjelmaa aina kappalejärjestystä myöten.

Vastaavia yleisöäänestykseen perustuvia konsertteja on toki tehty ennenkin, mutta nyt yhteisö pääsee itse vaikuttamaan sisältöön ja seuraamaan Quinsonituksen muusikoiden kanssa tapahtuvaa prosessia avoimesti ensimmäisistä suuntaviivoista lähtien.

Tarkkaa ajankohta SSOVG2:n suunnittelulle ei ole vielä tiedossa, mutta mikäli haluat siitä ilmoituksen sähköpostiisi, kirjoita osoitteesi alla olevaan kenttään. Osoitteeseen ei lähetetä mitään muuta postia, ellet valitse kohtaa "haluan tietää myös muista Taideosuuskunta Mekkalan projekteista".

Suuret kiitokset kaikille projektiin osallistuneille - mainiolle Turun Oopperakuorolle, Saana Iljinille sekä, Raision kaupungille, Jimm’s PC Storelle ja tietysti upealle yleisölle. Oli suuri ilo tehdä tätä kanssanne!

Haluan ehdottomasti osallistua The Super Sound of Video Games Vol. 2:n suunnitteluun! Tässäpä email-osoitteeni.

Sähköpostiosoite: 
Kyllä kiitos, minulle saa lähettää tietoja Taideosuuskunta Mekkalan tulevista projekteista!




Atarimiehen unelmaduuni
4.2.2013 Toni Isokivi



Yle Teema lähetti tammikuun puolivälissä mainion taltioinnin Video Games Live -konserttisarjasta, jossa Louisiana Philharmonic esitti WGL-tiimin valitsemia pelimusiikkiklassikoita jättimäisessä konserttisalissa. Video Games Live -kiertueen konsertit ovat olleet erittäin suosittuja ympäri maailman, ja muitakin vastaavia kokonaisuuksia on tehty - kuten Video Games Unplugged Australiassa.

Video Games Unplugged oli myös Quinsonituksen ja Turun Oopperakuoron pelimusiikkikonsertin työnimi, kunnes Google kertoi Unplugged-termin olleen jo käytössä. Niinpä allekirjoittanut brändäsi oman pelimusiikin konserttimme Super Nintedo -hengessä ylisanoja säästelemättä.

Ja superia videopelimusiikki onkin. Jo pelkästään 80-luvun kulttiklassikoista saisi monta konsertillista erinomaista musiikkia, mutta toisaalta SSOVG:stä haluttiin tehdä jotain joka yhdistäisi niin vanhemmat kuin nuoremmatkin pelaajat. Siksi livenä kuullaan paljon sellaisia kappaleita joita on tullut kuultua pelaillessa kaveriporukassa Commodore 64:llä, Amigalla ja Atari ST:llä, sekä toisaalta myös musiikkia jota kuulee tälläkin hetkellä uudemmissa peleissä.

Kun ensimmäiset uutiset Super Sound of Video Gamesista julkaistiin, mainiossa viihdesivustossa V2.fi:ssä nousi esiin etenkin se, ettei oikeilla soittimilla soitettu bittiääni ole enää oikeastaan pelimusiikkia. No, itse kovana konemusiikkimiehenä olen tietenkin samaa mieltä. Tässä kuitenkin piilee myös osa livekonsertin viehätyksestä, Youtube on kyllä pullollaan autenttisia tallenteita eri pelien kappaleista, ja niitä kuuntelee mielellään nostalgisten pelimuistojen tulviessa mieleen. Mutta kiinnostavaa on lähteä myös työstämään upeita kappaleita oikeille soittimille, silloin maukkaista melodioista voi saada vielä paljon uutta irti.

Raisiossa kokoonpanona onkin kasa erilaisia vaskisoittimia, lyömäsoittimia, flyygeli - ja kaiken kruunaa tietenkin Turun Oopperakuoro. Kaikki sovitukset tehdään varta vasten juuri tätä konserttia varten, omalle kokoonpanollemme. Lähtökohtaisesti alkuperäistä musiikkia pyritään kunnoittamaan niin paljon kuin mahdollista, joten käytännössä kyseessä ovatkin lähinnä soitinnukset jossa kirjoitetaan kappaleiden eri äänet uusille soittimille.

Kyseessä on siis varsinainen Atarimiehen unelmaduuni, jossa voi yhdistää kaksi itselleen tärkeää asiaa. Koko projekti on ollut omissa haaveissani jo useita vuosia, ja tälle keväälle löytyivät lopulta ne sopivat yhteistyötahot (kiitos Raision kulttuuritoimi ja Jimm’s PC Store!) harvinaislaatuisen konsertin järjestämiseksi. Lipunmyynti on jo nyt sujunut yli odotusten, ja on upeaa nähdä miten paljon positiivisia reaktiota tästä konsertista julkaistut uutiset ovat herättäneet ympäri Suomen.

Nyt pitäisikin päästä jo musisoimaan. Monkey Island - here we come!

 

Kaksin aina kauheampi
27.10.2012 Toni Isokivi

Korkean paikan kammo, haudastaan nousevia luurankoja, veitseniskuja, riivattu tyttö ja kirottu pankkineiti. Ei, kyse ei todellakaan ole allekirjoittaneen asuntolainaneuvotteluista, vaan Quinsonituksen marraskuun konsertista “Scary Music”.

Turkulaisia kauhun ystäviä hemmotellaan tänä syksynä peräti kahdella konsertilla, jonka sisältö on täysin sattumalta hämmästyttävän samanlainen. Quinsonituksen osalta prosessi alkoi muutamia vuosia sitten, kun ensimmäisiä hahmotelmia kauhuelokuvamusiikin konsertista käytiin. Silloin konserttia mietittiin osaksi Wäinö Aaltosen museon konserttisarjaa, mutta aikataulusyistä ajatuksesta luovuttiin. Esiintyjänä olisi ollut Quinsonituksen edeltäjä, legendaarinen Toothbrass.

Syksyllä 2011 vanha idea kaivettiin jälleen haudasta, ja tällä kertaa rahoitusta haettiin Turun kaupungin kulttuurilautakunnalta vuosittaisessa apurahaprosessissa. Hakemukseen kirjattiin kauhuelokuvamusiikin konsertti, johon liittyisi myös Tampereen ammattikorkeakoulussa elokuvakäsikirjoitusta opiskelevan veljeni, Tim Isokiven ja hänen työryhmänsä tekemä kauhuaiheinen lyhytelokuva. Lisäksi konsertin visuaalisuuteen satsattaisiin; soittajat olisivat maskeerattu eläviksi kuolleiksi, ja konserttipaikka lavastettaisiin tunnelmaan sopivaksi. Markkinointia hoidettaisiin ennakkotrailerein, ja visuaalisesti samaan henkeen tuotetulla webbisivustolla.

Positiiviseksi yllätykseksi helmikuussa 2012 tuli tieto, että kulttuurilautakunta oli myöntänyt 800€ projektiavustuksen Quinsonitukselle. Seuraavaksi olikin tarkistettava, ettei kukaan muu Turun seudulla tekisi vastaavaa konserttia. Turun Filharmonisella Orkesterillakin oli kausiesitteen mukaan Halloweenin tienoilla “Emy Frost -fantasiakonsertti”, mikä näkyy edelleen mm. täällä. Koska muilta ei vastaavaa konserttia ollut tulossa, oli selvää että Quinsonitus tekee konsertin syksyllä Halloweenin tienoilla, ja tästä julkaistiin nettisivuilla jo pieni ennakkotieto hautakiven kera.

Nyt eletään kuitenkin tätä päivää. Pari päivää sitten Turun Filharmoninen Orkesteri esitti oman kauhuelokuvamusiikin konserttinsa, jossa soittajat olivat aiheeseen liittyvissä puvuissa, projektorista heijastettiin taustalle Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemää videokuvaa, ja ohjelmassa oli muun muassa Vertigon ja Psykon musiikkia. Fantasiakonserttia ei tullutkaan, vaan konserttitalo on muutettu “kauhujen taloksi”.

Kun tieto tästä tuli aiemmin syksyllä, siirsimme tietenkin oman konserttimme aavistuksen myöhempään, mutta kulttuuriapurahan vuoksi konsertti oli pidettävä kuitenkin tämän vuoden puolella. Kuuden hengen puolivuotiaalla osuuskunnalla ei resurssien puolesta kilpailla ison sinfoniaorkesterin kanssa, mutta toisaalta tekemisen iloa ja asiaan paneutumista kyllä riittää.

Kaikki konsertin elokuvat on katsottu ja erityisesti kuunneltu. Osa sovituksista tehdään itse ja osa on huipputaitavan helsinkiläisen Kalle Katajan käsialaa. Markkinointimateriaalit ovat talon omaa tuotantoa webbisivuston trailereista julisteisiin, ja yhteistyökumppanit lavastusten ja valokuvien osalta ovat olleet äärimmäisen upeasti mukana. Lyhytelokuva ei tällä kertaa valmistunut, mutta käsikirjoitusta voitaneen käyttää tulevissa projekteissa.

Tilanne on siis todellakin turkulaisten kannalta varsin kutkuttava, kun kuukauden sisään tarjolla on kaksi saman konseptin konserttiproduktiota. TFO esittää teokset mainion kapellimestarin Atso Almilan johdolla, kun taas oma konserttimme edustaa kamarimusiikkimaista lähtökohtaa, jossa musikanttien keskinäisestä kipinästä pyritään loihtimaan se musiikillinen kaari ja ne elämykset jotka kuulijan pimeällä Raatihuoneella valloittavat. Ja niin - vaikka konserteissa tuleekin jokunen sama teoskin, genren hyvin tuntevat tulevat kyllä pitämään myös Quinsonituksen valinnoista. Toivon mukaan salissa on 14.11. paljon “ystäviä hämärän jälkeen”.

Suuret kiitokset seuraaville henkilöille: Saana Iljin (piano), Kalle Kataja (sovitukset), Arsi Koivula ja Joni Lehto (promokuvat), Lotta Virtanen (lavasteet), Katriina Virta ja Maarit Mäenpää (maskeeraus) sekä Eero Kunnas (julisteet).

Ps. Ensi vuoden toukokuussa Quinsonitus soittaa videopelimusiikin klassikoita Leisure Suit Larrystä Monkey Islandiin ja Halo-teemaan. Ja mikäli rahoitus järjestyy, syksyllä 2013 vuorossa ovat tieteiselokuvien klassikot.

Ihan vain tiedoksi.



 

Tuote nimeltä konsertti
31.5.2012 Toni Isokivi

Lisäsimme Quinsonituksen webbisivuille muutama päivä sitten uuden osion, jonka nimi on Das Blow. Lennokkaasta nimestään ja discofunkahtavasta ulkoasustaan huolimatta kyse ei ole saksalaisten tiskijukkien perjantaikokoontumisesta, vaan konserttikonseptista. Das Blown ideana on pitää yllä jatkuvasti kolmen vartin viihteellistä, hyväntuulista ja samalla taidokasta konserttiohjelmaa, jonka voi esittää hyvinkin pienellä varoitusajalla, ja lähes missä vain. Konsertin sisältö ei välttämättä pysy samanlaisena koko ajan, vaan sitä päivitetään sopivasti sen mukaan, mitä milloinkin maailmalla tapahtuu. Musiikkivalinnat edustavat useampaakin eri tyylilajia, mutta näistä pyritään silti rakentamaan ehjä kokonaisuus, jossa on nousuja ja laskuja.

Ollaanko silloin täysin väärillä urilla, jos taidetta aletaan puristamaan sarjatuotantokuntoon, ja tehdään siitä neonvärikääreeseen puettu myytävä tuote? Jossain mielessä kyllä, sillä pahimmillaan saman konseptin monistaminen yhä uudelleen ja uudelleen alkaa muistuttaaman Aku Ankkaa margariinitehtaalla. Taiteellisia vapauksia on vähemmän, ja hetkessä eläminen ja luovuus kärsivät. Toisaalta myös teatterit ja oopperat esittävät samoja projekteja yhä uudelleen ja uudelleen, eivätkä uusintaesitykset silloin ole lainkaan huono asia. Sehän tarkoittaa sitä, että yhä useammat ihmiset voivat nähdä saman loistavan esityksen.

Tästä on kyse myös Quinsonituksen Das Blowssa, tosin sillä erotuksella että Mekkalan tuottamia esityksiä järjestetään valikoiden. Samalla esitys on kuitenkin aina tilattavissa, eli palvelusta tai konsertista on tullut myytävä, itsenäinen tuote. Tämä on klassisen musiikin piireissä kohtalaisen harvinaista, mutta ainakin tekijätiimin eli muusikoiden mielestä luontiprosessi on ollut äärimmäisen hauskaa ja motivoivaa. Aina on jotain tarjottavaa! Quinsonitus ei kuitenkaan keskity vain tähän, konsertteja on tulossa normaalisti myös perinteisen yhden tai kahden esityskerran muodossa. Das Blow on kuitenkin mainio lisä kokoonpanon ohjelmistoon, hauskaa, rentoa ja hyväntuulista musisointia kolmen vartin musiikillisessa tuotepaketissa.

Quinsonitus  - Das Blow



Kulttuurialan yritys - tuhoon tuomittu ajatus vai paras työpaikka?
14.4.2012 Toni Isokivi

Heti blogikirjoituksen alkuun palataan ajassa noin puoli vuotta taaksepäin - syksyyn 2011. Pienen hiljaisemman jakson jälkeen tuntui tapahtuneen selkeä käänne, puhelin soi yhä useammin ja esiintymiskyselyitä erilaisiin juhliin, avajaistilaisuuksiin ja tapahtumiin tuli aiempaa enemmän. Muusikot ja musiikilliset sisällöt olivat jo valmiina, ja kyselyihin oli helppo reagoida. Mutta jotain puuttui.

Puuttuva asia oli identiteetti. Musiikkia voitiin harjoitella, käydä esittämässä ja lähettää tilaajalle nippu verokortteja esiintymisen jälkeen. Tarvittiin kuitenkin enemmän kuin kasa yksilöitä yhteissoittoa harrastamassa. Siksi syksyn aikana lähdettiin rakentamaan määrätietoisesti uutta brändiä. Laskutukseen voitaisiin käyttää palkkiopalveluita, ohjelmatoimistoa - tai ehkä perustaa myös oma yritys.

Vaskikokoonpanomme sai nimen ensin. Useista eri vaihtoehdoista se monimutkaisin voitti lopulta äänestyksen - ja Quinsonitus oli syntynyt. Ääntäminen ja muistaminen olivat vaikeita, mutta toisaalta nimi oli arvokkaan tuntuinen ja näytti hyvältä paperilla. Quinsonitus on nimenä myös täysin uniikki. Ensimmäinen virallinen konsertti oli joulukuussa, ja internet-sivut saatiin linjoille samoihin aikoihin.

Seuraavaksi oli kuitenkin päätettävä, lähdetäänkö rakentamaan omaa yritystä - vai käytetäänkö jo olemassaolevia laskutus- ja ohjelmatoimistopalveluita. Oman yrityksen perustamisessa olisi aina kuluja ja riskejä, sekä tiettyjä velvollisuuksia joista ei ole aiemmin tarvinnut huolehtia lainkaan. Ja suurinpana kysymyksenä oli tietenkin se - olisiko mitään järkeä perustaa yritys joka tarjoaa vain kulttuurialan palveluita?

Yritysmuodoista ja tärkeimmistä asioista kävimme juttelemassa Potkurissa, ja suuret kiitokset täytyy antaa myös TT-Tilit -yritykselle, jossa selvittelimme palkanmaksuun ja verotukseen liittyviä kiemuroita jo ennakkoon. Kevättalvella vierailimme myös Luovamossa, josta oli erityisen paljon hyötyä toiminnan kartoittamisessa, ja nimenomaan positiivisten mahdollisuuksien löytämisessä.

Lopputulos olikin se, että oman yrityksen perustamissa mahdollisuudet nähtiin suuremmaksi eduksi kuin riskit. Palkanmaksupalveluiden lisäksi yrityksen olisi helpompi tuottaa niin omat tapahtumat ja konsertit, kun taas käyttämällä normaalia ohjelmatoimistopalvelua tämä ei olisi mahdollista.

Parasta on kuitenkin se, että vihdoin pääsemme tekemään sellaista työtä ja niitä projekteja kuin itse haluamme, ja voimme luoda yritykselle sellainen imagon ja brändin kuin toivomme sen olevankin. Osaava, innovoiva, ystävällinen ja helposti lähestyttävä.

Taideosuuskunta Mekkala on syntynyt. Jatkoa seuraa.



 


 

 

Blogitekstit

Konserttipaikkoja kaikkialla
The Super Sound of Video Games keräsi salit täyteen
Atarimiehen unelmaduuni
Kaksin aina kauheampi
Tuote nimeltä konsertti
Kulttuurialan yritys - tuhoontuomittu ajatus vai paras työpaikka?

 

 

 

   


 

©2012  Taideosuuskunta Mekkala. All Rights Reserved.